Ehdin jo iloita että olisi loppuvuodeksi töitä. No, tänään soitteli tuon kehitysvammaisten asuntolan vastaava hoitaja ja kyseli että voinko tehdä yövuoroja jouluna, aattona, joulupäivänä... no en voi. Ei muuten mitään, mutta tässä kylässä ei silloin kylje linja-auton autoa ja itsellä ei ole ajokorttia saati autoa. Kävellen tai pyörälläkään ei ihan viitsi tällaisessa kelissä lähteä liikkeelle.

Kyselin siinä sitten, että milloin ne työt sitten alkavat niin sainkin vastauksen, että ei niitä töitä olekaan ihan koko kuuksi, vaan kai näitä arkipyhäsijaisuuksia ja lomantynkiä... kun joku kesällä sijaisena ollut (vielä opiskelija...ei tarvi maksaa ihan täyttä palkkaa...) olikin sanonut että hän voi tehdäkin töitä joulukuussa.

Jaahas. Ei siinä mitään, että niitä töitä olisikin ollut vähemmän, mutta mulle ei ..kele mennä lupaamaan yhtä ja sitten toteuttamaankin toista. Heittopussiksi minä en rupea, ja ihan liian vanhakin olen nuoleskeluun. Joustaa kyllä osaan mutta niin osaan myös pitää oikeuksistanikin kiinni.

Jos oikein rupeaisin kiukkuiseksi tädiksi, niin... työsopimushan voidaan sopia suullisesti ja tämä vastaava hoitajahan lupasi minulle töitä 114.45 tuntia joulukuuksi kolmen viikon listalle. (Toki suullisten sopimusten todistaminen on aina vähän heikkoa, kun ei ole puhelua nauhoitettuna :)  ). Eli kun suostuin siihen, niin sopimus on syntynyt. Että jos olisin se kiukkuinen täti...

No, en kuitenkaan ole, kiukkuni purin siihen, että laitoin Koukkuniemen vanhainkotiin työhakemuksen :). Olin muutenkin ajatellut pitää vähän omaa lomaa, joten suunnitelmia tuo tapaus ei nyt niin kauheasti sotkenut. Sen kuitenkin tein, toivottavasti, selväksi, että en nyt ihan mihin tahansa suostu. Että näin. :)