Kesä on siis tullut, jos sitä mitataan kuumuuden määrällä. Katselin tuossa eilen illalla ulos ikkunasta nojaillen karmeihin, kuten kunnon lähiöasukas konsanaan ja ihmettelin maailmanmenoa lämpimässä kesäillassa. Hervannassa on kyllä duunarin hyvä olla ;p

Yksi työkavereistani käveli siinä ohi, oli iltavuoro juuri tainnut loppua... kyseessä oleva henkilö on osa-aikaeläkkeellä ja ihan jees työntekijä, mutta... joskus vaan en jaksa kuunnella sitä alati pulppuavaa virtaa siitä, kuinka hän on tehnyt sitä ja tätä ja tuota ja kuunnelkaa kaikki häntä kun hän on viisas ja niin edelleen... ja samalla kyseinen henkilö ei ota yhtään huomioon sitä, että kyllä muillakin ihmisillä on elämänkokemusta ja vaikkei olekaan käynyt samanlaista elämänkaarta kuin hän, voi silti olla ihan ok tyyppi ja työntekijä :).

Mietin tässä toista osa-aikaeläkkeellä olevaa lähihoitajaa... hänestä minulle on jäänyt lämmin ja välittävä vaikutelma. Samalla hyvin hyvin tomera ja napakka, rehellinen, joskus erittäinkin suorapuheinen, hyvällä tavalla. Kovasti toivon itse pystyväni myös samaan ihan kokoaikaisesti jossain vaiheessa. :) Vielä olen vähän liian kiltti, mutta osaan minä puolenikin pitää :).

Kun nämä ihmiset jäävät pois meidän tiimistä, tulee minulle heitä ikävä. Jokainen persoona kun jättää jälkensä työympäristöön ja toivon, että saamme vielä imeä näiden ihmisten kokemuksen itseemme, sen kuuluisan  hiljaisen tiedon. Kyllä, ihan molemmilta, vaikka toinen onkin, sanoisinko että hieman sietämätön :). Ammattitaidon määrä on kuitenkin lahjomaton.