Olin tuossa yhteensä 9 vk työssäoppimisjaksolla ja näyttöä suorittamassa vanhainkodin sairaalaosastolla. Oman "aktivismini" tukemana uskalsin uteliaana kysellä, miten porukka oli osastolla järjestäytynyt eri ammattiliittoihin ja niinhän se oli kuten arvasin, eri ammattiryhmien edustajat kuuluivat omiin ammattialaliittoihinsa. Sairaanhoitajat omiinsa, lähihoitajat omiinsa, laikkarit omiinsa, fysioterapeutit omiinsa ja lääkärit... no tietty omiinsa. Ja meno sen mukaista. Yleistä oli valitus siitä, että ei niistä liitoista ole mitään hyötyä, ei niillä ole mitään valtaa jne. jne. Jos en olisi ollut opiskelijana siellä, olisin kyllä tuonut esille oman mielipiteeni, suututti se joitain tai ei...(välillä musta kyllä tuntui siltä, että suututin joitakin tämän hierarkisen yhteisön jäseniä sillä, että satun kantamaan muutamia oman liittoni tunnuksia matkassa, mm. avaimenperän ja laukun muodossa...hei ne on vaan laukku ja avaimenperä!).

En oikein vain näe siinä mitään järkeä, että tuollaisen työyhteisön, missä tehdään "moniammatillista yhteistyötä" (aikun on hieno sana) jäsenet kuuluvat eri liittoihin! Mutta en ole myöskään koskaan nähnyt noin hierarkista työyhteisöä...valitettavasti. Kun se nyt rakkaat ei oikein toimi. Se näkyy mm. sillä että eräät olivat ihan tuhottoman väsyneitä omiin töihinsä. Hohhoi...

Työsarkaa on meillä jotta tajuttaisiin että kaikkien tekemä työ on yhtä arvokasta. Tähän loppuun vielä jostain löytämäni järjestäytymiskehoitus, jossa hyvin tuodaan esille se, että se "pieni ja heikko" ei olekaan pieni ja heikko kun meitä on monta. Joukossa sen vahvuus...(ja Jouko on hyvä jätkä!)

Kuinka monta meitä tarvitaan, kuinka monta tarvitaan yhteen?
Kuinka monta olkaa tarvitaan, että niistä saa lyhteen?
Jos heikko ei luota voimiinsa se ei ole luonnotonta,
mutta heikoilla on silti voimansa, se on se, että heitä on monta.

Pari, kolme, neljä, viisi, kuusi ja enemmän tarvitaan.
Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi, kaikkia tarvitaan!

Moni työstä ja kunnon palkasta lakannut on haaveilemasta.
Ja monilla seinä on edessä vaikka tien piti alkaa vasta.
Kuinka voin häntä kyllin yllyttää, hämillistä ja huomaamatonta.
Kaikki yhteen ja järjestäytykää, teitä on ihan tarpeeksi monta.

Pari, kolme, neljä, viisi, kuusi ja enemmän tarvitaan.
Ei riitä, jos yksin aukaiset suusi, kaikkia tarvitaan!