Ihan ihanaa :). Vähän haikea olo kyllä, kun ensi viikolla siirryn ainakin hetkeksi toiseen paikkaan... mielenkiinnolla sitäkin kyllä odottelen, mutta mihinkäs sitä mukavasta paikasta lähtis? :)

Pohdintoja opiskelijan asemasta tässä suloisessa suomenmaassamme... olen jo hetken aikaa pyöritellyt aatoksissani kysymystä, miksi ei opiskelijoilla ole omaa luottamusmiestä? Siis kyllähän työssäkäyvä opiskelija saa luottamusmieheltä avun jos työelämässä on ongelmia... mutta kuka auttaa jos opiskelun aikana joutuu mielestään kaltoin kohdelluksi, ei saa hyvää opetusta yms... eipä juuri kukaan. Opiskelijajärjestötkin puuttuvat yleisiin epäkohtiin opiskeluasioissa ja hyvä niin... mutta kuka auttaa henkilötasolla?

Esimerkki: Lähihoitajaopiskelija Anna, 19 vee on vanhainkodin sairaalaosastolla työssäoppimisjaksolla. Ohjaaja on täysin kyllästynyt työhönsä ja vaikka he näennäisesti tulevat Annan kanssa toimeen, on ohjaus silti sitä sun tätä ja ohjaaja lähinnä kokee Annan taakaksi. Anna saa kuulla vähän moitetta sieltä ja täältä kun ei osaa esimerkiksi tiettyjä hoitotoimenpiteitä, kun kukaan ei ole niitä hänelle opettanut. Potilaiden kanssa Anna tulee toimeen erittäin hyvin, ja viihtyykin mainiosti mummujen ja pappojen joukossa. Silti mieli on vähän kehno, kun muut työntekijät kohtelevat Annaa miten sattuu. Vain yksi sairaanhoitajista osoittaa vilpitöntä kiinnostusta Annaa kohtaan ja opettaa hänelle pistämisiä ynnä muita kädentaitoja.
Kolmen viikon yrittämisen jälkeen Annasta alkaa tuntua siltä, että koko työssäoppimisjakso kuluu vain vaippoja vaihtaessa ja asentoja muutellessa, vaikka tarkoituksena olisi oppia vaikka mitä... ohjaajalleen hän ei oikein uskalla sanoa mitään, peläten reaktiota. Anna koittaa ottaa opettajaansa yhteyttä koululla, siinä onnistumatta. Muut opettajat sanovat, että kyllä Annan pitää asioida tämän yhden opettajan kanssa, he eivät voi auttaa asiaa... ja viimein kun Anna useiden yritysten jälkeen saa yhteyden opettajaansa, opettaja on todella närkästynyt siitä, kun hänelle kokoajan soitellaan ja haukkuu Annaa siitä, että hän ei osaa sopeutua paikkaansa ja kyllä sitä oppii jos vain yrittää.
Anna masentuu ja tuntee olonsa tosi yksinäiseksi. Onneksi luokkakaverit sentään tsemppaavat ja hän päättää silti yrittää sinnitellä. Valmistuminen on kuitenkin niin lähellä... ja niin Anna valmistuukin. Kuitenkin vailla tarvittavia tietoja. Onnekseen Anna pääsee töihin erääseen toiseen vanhaan harjoittelupaikkaansa jossa arvostetaan Annan hyvää asennetta ja pomo lupaa, että kyllä Anna työssään oppii tarvittavat taidot.

Tällä tarinalla oli onnellinen loppu, mutta ihan aina ei näin käy. Opiskelija on todellakin ohjaajien ja opettajien armoilla ja voi luoja jos yrität hieman pitää puoliasi. En toki halua yleistää, on olemassa ihan hyviäkin tyyppejä, mutta vielä on liikaa niitä, jotka pompottavat opiskelijoita ihan miten sattuu, eikä opiskelijaraukalla ole mitään mistä ottaa tukea. Ja jos pidät puoliasi, se näkyy esimerkiksi arvostelussasi. Ei ole oikeudenmukaista ei...

Opiskelijatkin tarvitsisivat siis luottamusmiehen, henkilön joka tutkisi asian puolueettomasti ja olisi opiskelijan puolella.