En varmaan koskaan väsy puhumaan otsikon aiheesta... ehkä siksi kun ihan liian usein näen hyvää tarkoittavienkin ihmisten ohittavan tämän asian. He puhuvat vammaisista, vanhuksista, opiskelijoista, ihan mistä tahansa kuin omana rotunaan tai lajinaan ja yleistävät. Tyyliin

- Lähihoitajat eivät tarvitse lisää palkkaa kun heillä on rikas puoliso joka elättää.
- Opiskelijat ovat sosiaalipummeja.
- Vanhainkodissa asuvan mummon ei pidä meikata, sitä on vaikeaa pestä pois.
- Miksi tuokin pyörätuolissa oleva pitää noin kireitä vaatteita, luulisi olevan hankalaa.

Jokaisesta kohdasta voisi heittää esimerkin, mutta lähimpänä tulee mieleen eräs esimerkki meiltä töistä: Meillä asuu eräs keski-ikäinen nainen joka sairastaa erästä dystrofian muotoa (eli lihastauti joka rappeuttaa hitaasti lihaksia ja elimistöä.). Hän on erittäin tyylikäs ja itsenäinen, tukka aina viimeisen päälle, vaatteet ovat hyvin muodikkaita ja jotkut farkut erittäin kireitä (Sivuhuomautus, avustajalle aika tuskallisia laittaa). Eräs työntekijä rupesi puhumaan tästä naisesta kahvihuoneessa ja moitti kovaan ääneen: "Mä en kyllä ymmärrä, miks sekin haluaa pitää niin kireitä vaatteita ja tukkaakin pitää sukia koko ajan... mä en kyllä itse koskaan voisi pitää noin kireitä vaatteita! Ajattelis joskus muitakin" ... ja vuodatus jatkui samaan tyyliin. Jos jotain olin jo tämän tilanteen tullessa oppinut, oli se sitä, että en kommentoinut työntekijän sanoihin millään tavalla, koska ei siitä olisi mitään hyötyä ollut.

Mietin vain ja juttelinkin tästä toisen työkaverin kanssa... miksi ihmeessä minulle on ihan itsestään selvää, että tämä asukas voi pitää kireitä farkkuja vaikka vanhaksi mummoksi, sukikoot myös hiuksiaan minkä kerkiää? Tässähän on kuitenkin kyse ihmispersoonasta... en minä ainakaan pitäisi yhtään jos joku tulisi komentelemaan minulle, miten minun pitäisi pukeutua! En myöskään käsitä sitä, miksi jotkut tuntuvat luulevan, että esimerkiksi meidän asukkailla on helppoa pyytää meiltä apua? Ok, ehkä he ovat tottuneet siihen, mutta kyllä nyt suurin osa näistä aikuisista ja "täysipäisistä" ihmisistä varmaan haluaisi tulla toimeen juuri niin itsenäisesti ja niin pitkään kuin vain pystyy. Mur! Voi aina miettiä, miltä itsestä tuntuisi ennenkuin käy arvostelemaan muita.