Olen ollut suht hiljaa näistä viimeaikaisista uutisotsikoista koskien "Ylisen kehitysvammamurhia", juttu kun on jo saavuttanut sosiaalipornon asteen... Nyt en vain jaksa.

Savon Sanomissa (ja sittemmin myös muissa medioissa) Vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen toiminnanjohtaja Kalle Könkkölä kuuluttaa haluavansa eroon kehitysvammaisten hoitolaitoksista. Alla suoraa lainausta:

--------------------------------------------------------------------------

"Könkkölä sanoo Savon Sanomissa, että kehitysvammaisten aikuisten olisi kaikkein parasta asua kotona laitoksiin eristämisen sijasta. Könkkölä kannattaa kotona asumista, koska hänen mielestään laitoksissa asuvia kohdellaan huonosti.

"Vaikka laitoksissa ei tehtäisi tahallaan pahaa, sitä tehdään hoidon käytäntöjen vuoksi. On vain kätevää panna ihminen pakkopaitaan, kun hän on hankala."

Könkkölä huomauttaa, että kehitysvammaisten huonosta kohtelusta laitoksissa on uskallettava puhua, koska muuten laitoksista ei koskaan päästä eroon. Hän toivoo, että Ylöjärvellä sijaitsevan Ylisen kuntoutuskeskuksen kuolemantapaukset nostaisivat laitosten ongelmat viimein esiin. "

--------------------------------------------------------------------------

En kiellä etteikö esimerkiksi Pirkanmaan Sosiaalipalvelujen kuntayhtymällä, joka Ylisen keskustakin pyörittää, olisi paljon organisatoorisia yms. ongelmia (sen näkee mm. siitä, kuinka paljon työntekijöitä sieltä on siirtynyt muille työnantajille), mutta Könkkölän kommentista tulee mieleen, että onkohan kaveri koskaan edes käynyt Ylisillä tms. laitoksessa? Onko hän koskaan nähnyt millaista on ARKI monivammaisen lapsen/aikuisen perheessä? Onko hänellä mitään käsitystä siitä, kuinka raskasta se oikeasti voi olla? Ylinenkin on iso laitos ja osastoja monia... mutta kyllä siellä on taatusti töissä henkilökuntaa joka pitää työstään ja kykenee ammattitaidollaan tuomaan edes vähän iloa vaikeasti sairaan/vammaisen ihmisen päivään.

Entäs sitten se koti... ei kaikilla vanhemmilla ole kertakaikkiaan resursseja hoitaa vaikeasti vammaista ja sairasta lasta! Esimerkiksi kun toinen huutaa ja kirkuu epämuodostuneena sängyssään ulosteen tahrimana (ok, kärjistetty esimerkki), on siinä moni vanhempi toivoton ja haluaa apua. Apua jota löytyy esimerkiksi vain kehitysvammaisten hoitolaitoksista joissa on erikoistuttu näihin vammoihin ja niiden oireisiin. Suurimmalle osalle vanhemmista on suuri järkytys kun he joutuvat "luovuttamaan" lapsensa tällaisiin hoitopaikkoihin, mutta he tekevät siinä kuitenkin oikein. (On myös poikkeuksia, joissa kehitysvammainen halutaan vain pois silmistä)

Olen itse ollut töissä kehitysvammaisten autetun asumisen yksikössä jossa osa asukkaista on ns. haastavasti käyttäytyviä. Tukimenetelmät näiden ihmisten kanssa voivat olla ulkopuolisen silmiin todella tiukkoja, mutta voi kun nähtäisiin että hoitajat/avustajat eivät näin tee sadistisuuttaan vaan ihan oikeasti ammattitaidollaan. Kun tätä arkea näkee pidemmällä tähtäimellä, huomaa että tässäkin asumisyksikössä asuvat ihmiset ovat onnellisia ihmisiä, nauravat ja laulavat, halaavat jne. He vain tarvitsevat "ohjat". Rajat ja rakkautta.

Minua huvittaa tässä "tappajahoitaja" -jutussa myös se, että kaikki muut ongelmat tuntuvat jäävän varjoon. Mites vanhusten hoidon laita? Muiden vammaisen? Alkoholi - yms. päihdeongelmaiset? Miksi ei keskitytä miettimään oikeasti keinoja auttaa näitä ihmisiä, kauhistellaan vain yksittäistä, tosin vakavaa tapausta. Siksi koska se on sosiaalipornoa, siitä jaksaa olla kiinnostunut.

Miksi ei mietitä, miksi esimerkiksi nuori ajautuu alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjäksi? Miksi ei enää jakseta olla kiinnostuneita siitä, että ennen virkeä vanhus ympätään täyteen lääkkeitä jotta olisi hiljaa?

Niin, miksi?